Luomme katsauksen siihen, mitä muotilehdet kirjoittivat painonnoususta 60 vuotta sitten. Seuraava artikkeli on peräisin vuoden 1961 Siluett-lehdestä, ja se julkaistiin otsikolla ”Lihominen”.
Toimituksemme saa runsaasti kirjeitä lukijoilta, joille on tarkoitettu merkinnällä ”täyteläiselle vartalolle” varustetut mallimme. Kirjeissä kannetaan paljon huolta lihomisesta, ja sama kysymys toistuu yhä uudelleen: mitä pitäisi tehdä? Jos lihominen johtuu sairaudesta, vain lääkäri voi auttaa, sillä sairaalloisella painonnousulla on monia eri syitä. Yllättävän moni ei kuitenkaan tunnu lainkaan ajattelevan, että lihavuuden tavallisin syy on liiallinen syöminen. Pyysimme Neuvostoliiton lääketieteellisen tiedeakatemian kokeellisen ja kliinisen lääketieteen instituutin biokemian sektorin johtajaa, farmaseuttisten tieteiden kandidaatti E. Vagasta, kertomaan, miten ylipainoa voidaan ehkäistä.
Työprosesseja koneellistetaan ja automatisoidaan maamme kaikilla tuotannonaloilla. Paljon energiaa kuluttava raskas ruumiillinen työ on katoamassa, ja sen tilalle tulee yhä enemmän henkistä työtä. Niin sanottua ”istuvaa elämäntapaa” viettävien työntekijöiden määrä kasvaa jatkuvasti. Toisaalta elintarvikkeita tuotetaan suunnitelmallisesti ja jatkuvasti kiihtyvään tahtiin. Jo lähitulevaisuudessa kaikki tarpeemme tällä alalla pystytään täyttämään. Elimistön kaikkien tarpeiden täydellinen tyydyttäminen ei kuitenkaan saa johtaa ruoalla liioitteluun.
Yhtäältä liiallinen syöminen ja toisaalta ruumiillisen työn vähäisyys edistävät painonnousua. Joskus ylipaino johtuu sairaudesta, kuten sisäeritysrauhasten tai keskushermoston toimintahäiriöistä. Naiset lihovat usein synnytyksen jälkeen tai vaihdevuosien aikana. Näiden sairaustilojen hoito kuuluu lääkärille. Useimmiten, 90–95 prosentissa tapauksista, lihomisen syynä on kuitenkin liiallinen syöminen. Liiallisen syömisen aiheuttama lihominen voi kehittyä sairaudeksi eli lihavuustaudiksi.
Lihomista tapahtuu tavallisesti 30–40 vuoden iässä, sillä ihmisen aineenvaihdunta hidastuu 25 ikävuoden jälkeen 7–8 prosenttia jokaista kymmentä vuotta kohden. Urheiluharrastuksesta luovutaan usein 30 ikävuoden jälkeen. Aamu- ja työpaikkavoimistelua sekä ulkoilua pidetään ajan tuhlauksena. Joskus ajatellaan jopa, ettei lihominen ole lainkaan haitallista vaan merkki hyvästä terveydestä ja arvokkuudesta.
Tällaisen suhtautumisen ”hedelmiä” ei tarvitse odottaa kauan. Jo 40–50 vuoden iässä elimistön toiminnassa voi esiintyä häiriöitä, kuten hengenahdistusta, sydämentykytystä, pulssin kiihtymistä ja aineenvaihduntahäiriöitä, jotka pakottavat hakeutumaan lääkäriin. Niiden ihmisten määrä, jotka vahingoittavat terveyttään ja lyhentävät elinikäänsä liiallisella syömisellä, näyttää kasvavan. Saksan demokraattisen tasavallan tutkijat päätyivät tutkimustensa perusteella siihen, että siellä ”joka kolmas ihminen syö itsensä sairaaksi”. Myös meillä liioitellaan ruoalla. Esimerkiksi parantoloissamme tarjottava ruoka sisältää joskus keskimäärin 4 600 kaloria päivässä, vaikka kosmonauttien energiantarpeeksi avaruuslennon aikana arvioidaan 2 700 kaloria. Laihojen ihmisten on tarpeen palauttaa normaalipainonsa parantolassa. Ei kuitenkaan ole oikein, että ihmiset, joiden paino ylittää normaalipainon 10–30 kg:lla, lihovat parantolassa tai lepokodissa vielä 3–4 kg. Nämä asiat on ymmärrettävä oikein, sillä kyse ei ole vain ”vyötäröstä” vaan ennen kaikkea terveydestä.
Mikä sitten on ihmisen normaalipaino? Normaalipaino kilogrammoina saadaan vähentämällä senttimetreinä ilmaistusta pituudesta 100. Tätä kutsutaan Brocan kaavaksi. Laskutapa sopii hyvin 165 cm pitkälle ihmiselle, jonka normaalipaino on siten 65 kg. Todellisuudessa lyhyemmät ihmiset ovat jonkin verran painavampia ja pidemmät jonkin verran kevyempiä kuin tällä laskutavalla saatu paino. Normaalipainon tarkempaan määrittämiseen käytetään taulukoita, joissa pituuden lisäksi otetaan huomioon sukupuoli, ikä ja ruumiinrakenne. Myös 4 kg:n vaihtelua ihanteellisen keskipainon ala- tai yläpuolella pidetään normaalina. Tätä suurempia poikkeamia kutsutaan alipainoksi tai ylipainoksi.
Lihomisen ehkäiseminen tai painon pudottaminen edellyttää ennen kaikkea itsekuria, mutta myös jonkin verran tietoa. Kaikki elintarvikkeet eivät ole lihomisen kannalta yhtä ”vaarallisia”. Esimerkiksi seuraavat määrät ovat ravintoarvoltaan samanarvoisia ja sisältävät kukin 100 kaloria: 11 g sianrasvaa, 13 g voita, 40 g leipää, 80 g naudanlihaa, 100 g perunoita, 150 g maitoa, 150 g turskaa, 170 g omenoita, 400 g kaalia ja 1 200 g kurkkua. Vihannesten tai hedelmien sekä proteiinipitoisten mutta vähärasvaisten kala- ja lihalajien syöminen ei helposti nosta painoa. Sen sijaan rasvaiset lihalajit, kuten sianrasva, ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoat, kuten leipä, vaalea leipä ja puurot, muuttuvat elimistössä helposti varastorasvaksi. Myös sokerin ja makeisten, kuten karamellien, suklaan ja keksien, syöminen edistää lihomista. Ylipainoisten on siksi rajoitettava näiden elintarvikkeiden käyttöä. Voita suositellaan käytettäväksi enintään 20 g ja sokeria enintään 50 g päivässä. Päivittäisen ruokavalion tulisi kuitenkin sisältää vähintään 15–20 g kasviöljyä, jossa on välttämättömiä tyydyttymättömiä rasvahappoja eli F-vitamiinia. Ylipainoisten on rajoitettava myös veden juomista niin, ettei määrä ylitä 0,8–1,2 l:aa päivässä. Rasvan ja hiilihydraattien eli tärkkelyksen ja sokerin käytön rajoittaminen ei ole istuvaa elämäntapaa viettävälle haitallista, vaan auttaa elimistöä kuluttamaan vähitellen ylimääräiset rasvavarastot. Lisäksi ihmisen elimistön aineenvaihduntaprosesseissa tärkkelys ja sokeri voivat muuttua rasvaksi sekä rasva ja proteiini sokeriksi eli glykogeeniksi. Myös proteiinit voivat muuttua rasvaksi.
Painoa säädeltäessä proteiinin saantia ei saa rajoittaa—sen tarve on 100–150 g päivässä—sillä proteiinit lisäävät elimistön aineenvaihduntaa eikä niitä voida korvata millään muulla ravintoaineella. Ruokavaliossa on siksi oltava riittävästi vähärasvaista lihaa, kalaa, juustoa, rahkaa ja vastaavia elintarvikkeita. Ruoan on myös sisällettävä runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, sillä niitä ei voida korvata muilla ravintoaineilla. Vihannekset ja juurekset ovat tärkeitä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä. Niissä on vain vähän ruokasuolaa eli natriumia, mutta suhteellisen runsaasti kaliumia. Kalium ja natrium säätelevät elimistön nestetasapainoa: natrium kerää vettä kudoksiin, kun taas kalium auttaa poistamaan sitä elimistöstä. Runsaasti kaliumia sisältävät vihannekset ja hedelmät auttavat siten elimistöä pääsemään eroon ylimääräisestä vedestä.
Viime vuosien tutkimukset osoittavat, että vaativa henkinen työ lisää proteiinin, vitamiinien ja fosforin tarvetta enemmän kuin ruumiillinen työ. Istuvaa elämäntapaa viettävän ja henkistä työtä tekevän ihmisen tulisi siksi syödä vähemmän runsaasti rasvaa ja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia mutta enemmän proteiinia, vitamiineja ja fosforia sisältäviä ruokia.
Lihomista voidaan torjua menestyksekkäästi vain, jos liiallista syömistä pystytään rajoittamaan ja elimistön energiankulutusta lisäämään tehokkaamman liikkumisen avulla. Itsekuri on tässä tärkeämpää kuin lääketiede. Tarkkaile painoasi, sillä lihominen merkitsee ennenaikaista vanhenemista.
