Seisot kaupassa jogurttihyllyn edessä, jossa yksi tuote on runsasproteiininen, toisessa on vähemmän sokeria ja kolmannessa luonnolliset ainesosat. Kaikissa on jokin hyvä ominaisuus, mutta mikä niistä oikeasti kannattaisi valita? Sitä varten sinun pitäisi kääntää pakkaus ympäri ja alkaa vertailla lukuja, mikä vie melko paljon aikaa.
Nutri-Scoren tarkoituksena on helpottaa tätä vertailua. Pakkauksen etupuolella oleva värillinen kirjain antaa nopean yleiskuvan tuotteen ravintosisällöstä. Virossa tämä pieni merkintä on kuitenkin herättänyt suuren kiistan. Kannattajille se on käytännöllinen apuväline, mutta kriitikoiden mielestä yksi kirjain voi antaa ruoasta liian yksinkertaistetun kuvan.
Voiko suklaakakun saada laskennallisesti vihreäksi? Miksi perinteinen ruoka voi saada huonomman arvosanan? Ja mitä tästä kirjaimesta kaupassa ylipäätään voi päätellä?
Mitä Nutri-Score oikeastaan mittaa?
Nutri-Score on Ranskassa kehitetty merkintä, joka arvioi tuotteen ravintoainekoostumusta asteikolla A–E. Tummanvihreä A tarkoittaa suotuisampaa ja tummanoranssi E epäsuotuisampaa arviota. Niiden väliin jäävät B, C ja D.
Arvosana lasketaan 100 grammaa tai 100 millilitraa kohti. Tulosta voivat heikentää suurempi energia-, sokeri-, suola- ja tyydyttyneiden rasvahappojen pitoisuus. Arvioon vaikuttavat suotuisasti esimerkiksi kuitu, proteiini sekä hedelmien, kasvisten ja palkokasvien osuus. Joihinkin tuoteryhmiin sovelletaan erityissääntöjä. Sokereista huomioidaan kokonaispitoisuus, ei vain lisättyä sokeria.
Näiden tietojen perusteella muodostuu yksi kokonaisarvosana. Se ei kerro, sopiiko ruoka juuri sinun tämän päivän ruokavalioosi tai kuinka suuri annos sinun pitäisi syödä. Merkinnästä on eniten apua samankaltaisten tuotteiden vertailussa: jogurttia jogurttiin, leipää leipään tai aamiaismuroja aamiaismuroihin. A-kirjaimella merkityt murot eivät tarkoita, että niiden pitäisi korvata aamiaisellasi B-kirjaimella merkitty leipä.
Jos tiedot ovat jo pakkauksessa, mihin tarvitaan vielä yhtä merkintää?
Tämä on yksi Nutri-Scoresta esitetyistä kysymyksistä. Ravintoarvotiedothan ovat jo pakkauksen takapuolella.
Ovat kyllä. Mutta tiedon saatavuus ja sen nopea hyödyntäminen ovat kaksi eri asiaa. Kahta tuotetta vertailtaessa yhdessä voi olla vähemmän sokeria, toisessa enemmän kuitua ja kolmannessa vähemmän tyydyttynyttä rasvaa. Kaikkien näiden tekijöiden arvioiminen samanaikaisesti vaatii enemmän huomiota kuin yhden luvun katsominen.
Nutri-Scorea tukevat terveysasiantuntijat näkevätkin sen arvon ennen kaikkea siinä, että monimutkaisempaa tietoa on helpompi hyödyntää kaupassa. Virossa vapaaehtoista käyttöönottoa tukevat muun muassa Tervise Arengu Instituut sekä useat terveydenhuollon ammattijärjestöt, esimerkiksi Eesti Lastearstide Selts, Eesti Kaaluravi Selts ja Eesti Endokrinoloogide Selts.
Pakkauksen etupuolelta saamme ostopäätökseen vaikuttavia viestejä jo nyt. „Runsasproteiininen" korostaa yhtä ominaisuutta, „vähemmän sokeria" toista. Molemmat voivat pitää paikkansa, mutta kumpikaan ei kuvaa muuta koostumusta. Nutri-Scoren etuna on, että useita tekijöitä tarkastellaan yhdessä ja laskennassa on noudatettava tarkkoja sääntöjä.
Värillinen kirjain saapui Viroon: mitä tapahtui 15. lokakuuta?
Nutri-Score-merkinnän voi jo huomata virolaisissa kaupoissa esimerkiksi tuontituotteissa. Tällä hetkellä sitä käytetään seitsemässä Euroopan maassa: Belgiassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä. Kiistaa käydään siitä, pitäisikö myös virolaisten valmistajien saada käyttää samaa merkintää kotimarkkinoille tarkoitetuissa tuotteissa.
Alue- ja maatalousministeri Hendrik Johannes Terras allekirjoitti 15. lokakuuta 2026 asiaa koskevan asetusluonnoksen, joka lähetettiin lausuntokierrokselle. Kyse on vapaaehtoisen käytön mahdollistamisesta, ei velvoitteesta merkitä kaikkia elintarvikkeita värillisellä kirjaimella. Ministerin mielestä virolainen valmistaja on tällä hetkellä kotimarkkinoilla ulkomaista kilpailijaansa heikommassa asemassa.
Viron elintarviketeollisuusliitto ja muut kriittisesti suhtautuvat elinkeinoelämän järjestöt pelkäävät, että yksinkertaistettu arvio voi jättää tärkeitä ominaisuuksia huomiotta, vahingoittaa perinteisten tuotteiden imagoa ja ohjata valmistajia kehittämään reseptejä ensisijaisesti paremman kirjaimen saamiseksi.
Järjestelmän käyttöön liittyy myös kustannuksia, kuten pakkausten uudistaminen. Lisäksi ne katsovat, ettei Euroopan unionissa ole yksimielisyyttä Nutri-Scoresta ja että Viron pitäisi odottaa yhtenäistä ja tieteeseen perustuvaa ratkaisua. Näistä syistä kannattaa keskustella, mutta niiden perusteella ei voida sanoa, että kaikki virolaiset valmistajat vastustaisivat merkintää.
Ministeriö on tähän asti korostanut, että kyse on analyysivaiheesta: tutkimukset, joissa arvioidaan merkinnän yhteensopivuutta Viron ruokasuositusten kanssa ja vapaaehtoisen käyttöönoton taloudellisia vaikutuksia, ovat vielä valmistumassa. Luonnos on nyt lausuntokierroksella, eikä lopullista päätöstä ole vielä tehty.
Voiko suklaakakku saada vihreän kirjaimen?
Keskustelussa on saanut paljon huomiota Cargillin suklaakakkuesimerkki. Cargill myy ainesosia elintarviketeollisuudelle ja kuvaa materiaaleissaan, miten prototyypit kehitettiin: yhden E-luokituksen saaneen vertailureseptin rinnalle C- ja A-luokituksen saaneet versiot. Tätä varten muun muassa vähennettiin sokeri- ja suolapitoisuutta sekä lisättiin kuitua. Yrityksen oman kuvauksen mukaan kyse on brownieista, ja materiaali on suunnattu valmistajille, jotka haluavat parantaa reseptejään.
Viron elintarviketeollisuusliiton johtaja Sirje Potisepp nosti eräässä mielipidekirjoituksessa tämän esimerkiksi vaarasta, että valmistaja alkaa parantaa ennen kaikkea algoritmin antamaa tulosta. Kakkuhan pysyy kakkuna, vaikka siinä olisi vihreä kirjain.
Tässä on kuitenkin erotettava kaksi kysymystä. Tekeekö parempi arvosana kakusta ruokaa, jota voisi syödä rajattomasti? Ei. Voivatko pienempi sokeri- ja suolapitoisuus sekä suurempi kuitupitoisuus olla merkityksellisiä muutoksia? Kyllä. Pelkästään se, että valmistaja tavoitteli parempaa kirjainta, ei tarkoita, että koostumuksen paraneminen olisi näennäistä.
Myöskään pidemmän ainesosaluettelon perusteella ei voi automaattisesti päätellä, että uusi resepti on huonompi. Sitä varten pitäisi tarkastella, mitä muutettiin, millä jotakin korvattiin ja millainen lopputulos on kokonaisuutena.
Kakkuesimerkki osoittaa ennen kaikkea sen, miksi kuluttajan on tiedettävä merkinnän merkitys. Parempi ravitsemuksellinen arvosana ei ole lupaus siitä, että ruoan kaikki ominaisuudet olisi arvioitu. Cargillin kuvauksesta ei myöskään selviä, minkä arvosanan samat prototyypit saisivat nykyisen, uudistetun laskentamallin mukaan.
Saavatko perinteiset ruoat, kuten tumma leipä ja voi, epäoikeudenmukaisen arvosanan?
Perinteisellä ruoalla on arvoja, joita ei voi sisällyttää ravintoarvotaulukkoon. Maku, paikalliset raaka-aineet ja tuttu resepti voivat olla aivan hyviä syitä suosia tuotetta. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan itsessään vähennä sen suolan tai tyydyttyneiden rasvahappojen määrää.
Leipä ei saa Nutri-Score-järjestelmässä yhtä tiettyä arvosanaa. Viron alue- ja maatalousministeriön laskentaesimerkeissä ruisleivät saivat arvosanan A, B tai C ja tummat leivät B tai C koostumuksesta riippuen. Merkintä voi siis auttaa valitsemaan juuri eri leipien välillä.
Voin kohdalla lyhyt ainesosaluettelo ei poista tyydyttyneitä rasvahappoja. Toisaalta huonompi kirjain ei tarkoita, että voileipä pitäisi jättää pois ruokavaliosta. Ruoan paikka ruokavaliossa riippuu myös määrästä ja syöntitiheydestä.
Perinne ja ravintoainekoostumus vastaavat yksinkertaisesti eri kysymyksiin. Toisen arvostaminen ei edellytä toisen sivuuttamista.
Mitä vihreä kirjain ei kerro sinulle?
Nutri-Score ei arvioi annostasi. Sama kirjain pysyy pakkauksessa riippumatta siitä, syötkö yhden keksin vai koko paketin. Se ei myöskään anna yleisarviota ruoan käsittelyasteesta, vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudesta, alkuperästä tai ympäristövaikutuksista. Siksi myös pitkälle jalostettu tuote voi saada hyvän arvosanan.
Sama kirjain ei myöskään tarkoita identtistä koostumusta. Kaksi D-arvosanan saanutta tuotetta voivat erota huomattavasti proteiini-, suola- tai rasvapitoisuudeltaan. Jos sinulle on tärkeää juuri proteiinipitoisuus, se on edelleen tarkistettava pakkauksesta.
Toinen rajoitus on se, että tuote arvioidaan sellaisena kuin se myydään. Pakasteranskalaisten arvosana ei siis välttämättä kuvaa lopputulosta, jos lisäät valmistuksessa paljon öljyä ja suolaa. Sama rajoitus koskee myös pakkauksen takapuolella olevia ravintoarvotietoja: ne eivät voi ennakoida, miten valmistat ruokaa kotona.
Nämä rajoitukset ovat todellisia. Yhden pakkausmerkinnän ei kuitenkaan tarvitse vastata kaikkiin ravitsemukseen liittyviin kysymyksiin, jotta siitä voisi olla apua joidenkin päätösten tekemisessä.
Osoittavatko tutkimukset, että merkintä toimii?
Tutkimuksissa on erotettava kolme asiaa: ymmärtävätkö ihmiset merkinnän, muuttuvatko heidän ostoksensa ja paraneeko myös terveys pitkällä aikavälillä. Yhtä asiaa koskeva tulos ei automaattisesti todista muita.
Ranskassa 60 supermarketissa tehdyssä kokeessa verrattiin neljää pakkausmerkintää, ja Nutri-Score tuotti niistä parhaan tuloksen. Oikeassa kaupassa vaikutus oli kuitenkin pieni: merkittyjä tuotteita sisältävän ostoskorin ravitsemuksellinen laatu parani noin 2,5% (arvioituna brittiläisellä FSA:n ravintoprofiiliasteikolla), ja vaikutukset olivat keskimäärin noin 17 kertaa pienempiä kuin vastaavissa laboratoriotutkimuksissa. Kyse oli ostosten koostumuksen muutoksesta, ei mitatusta painonlaskusta tai sairastumisriskin vähenemisestä.
Viron osalta julkaistiin lokakuussa yhteenveto LABRISin tilaamasta analyysistä, jossa arvioitiin 242 ruokaa ja tuotetta. Esimerkiksi kaikki tarkastellut käsittelemättömät ja pakastetut vihannekset ja hedelmät sekä käsittelemätön kala ja siipikarjanliha saivat korkeimman A-arvosanan. Tämä tukee merkinnän yleistä yhdenmukaisuutta Viron ruokasuositusten kanssa, mutta ei vielä osoita, miten virolaisten ostokäyttäytyminen muuttuisi.
Elinkeinoelämän järjestöt puolestaan korostavat, ettei pitkäaikaista vaikutusta kansanterveyteen ole osoitettu.
Yhteenvetona voidaan todeta, että mahdollisesta hyödystä on näyttöä, mutta sen suuruus riippuu tilanteesta.
Miksi tutun tuotteen kirjain voi muuttua?
Nutri-Scoren laskentamallia on päivitetty, jotta se vastaisi paremmin ravitsemussuosituksia. Muutokset auttavat erottamaan runsaskuituiset täysjyvätuotteet puhdistetuista viljatuotteista entistä paremmin ja tarkentavat rasvaisen kalan ja tiettyjen kasviöljyjen arviointia.
Juomissa huomioidaan nyt myös makeutusaineet: makeutusainetta sisältävä juoma ei voi saada C:tä parempaa arvosanaa, ja ainoa juoma, joka voi saada A:n, on vesi. Sokerin korvaaminen makeutusaineella ei siis automaattisesti johda vihreään kirjaimeen. Tämä erityissääntö koskee juomia, ei kaikkia makeutusaineita sisältäviä elintarvikkeita.
Uudistettu malli tuli voimaan Saksassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Sveitsissä vuoden 2024 alussa, ja Ranskassa se vahvistettiin asetuksella 14. maaliskuuta 2025. Valmistajilla on kaksi vuotta aikaa päivittää pakkaukset. Siirtymäaikojen vuoksi kaupassa voi näkyä eri mallien mukaan arvioituja pakkauksia. Kirjain voi siis muuttua, vaikka resepti pysyisi samana.
Miten Nutri-Score voi auttaa sinua kaupassa?
Nutri-Scorea kannattaa katsoa nopeana ensivihjeenä, kun valitset kahden samankaltaisen tuotteen välillä. Tarvittaessa voit tarkistaa pakkauksen kääntöpuolelta, mistä ero johtuu ja mikä on juuri sinulle tärkeää.
Vihreä kirjain ei määritä sopivaa määrää, eivätkä D tai E tarkoita syömiskieltoa. Myöskään tuotetta, jossa ei ole merkintää, ei voi pitää huonompana, sillä järjestelmän käyttö on vapaaehtoista.
Nutri-Scoren ei tarvitse laatia koko ruokavaliota puolestasi. Sen käytännön hyöty voi olla paljon pienempi ja arkisempi: kahden samankaltaisen leivän, jogurtin tai valmisruoan välillä on hieman helpompi valita. Sitä varten merkinnän ei tarvitse olla täydellinen. On kuitenkin oltava selvää, mitä tältä kirjaimelta voi odottaa.
Jäikö juttu mieleen? Alla odottavat kertauskysymykset. Vastaa kaikkiin oikein, niin ansaitset FunTastyQ-tietopisteen.
