”Aikaa ei ole liian vähän, meillä on vain muita prioriteetteja.”
Jos meiltä kysytään, miksi käymme treenaamassa, eri ihmisiltä saa varmasti monenlaisia vastauksia. Joku haluaa näyttää hyvältä, toisella on terveyshuoli, johon liikunta voisi tehdä ihmeitä, ja joku sanoo, että ponnistelu tuo hyvän olon. Joku taas harjoittelee saavuttaakseen tietyn urheilullisen tuloksen.
Otan esimerkiksi kahvinjuonnin. Olen tainnut joinakin päivinä juoda 99 kupillista kahvia. En ole laskenut tarkasti, mutta kupillisia on ollut paljon – uskoakseni kuitenkin alle sata. Ensimmäinen mielessäni syttyvä vihje, joka saa minut ja luultavasti monet muutkin juomaan kahvia, on aamupalan syöminen. Monen mielessä aamupala on vihje, joka saa jalat lähtemään kuin itsestään kohti kahvikonetta. Kun paistetun kananmunan tuoksu toi kahvin mieleemme, meissä heräsi samalla vastustamaton halu tarttua höyryävän kuumaan cappuccinokupilliseen. Reagoimme tähän mielitekoon käynnistämällä kahvikoneen, ja olemme valmiita sietämään haluamamme asian vuoksi myös tiellemme osuvat vastoinkäymiset.
James Clear esittelee kirjassaan ”Atomic Habits” kaavion, joka selittää käyttäytymistämme ja valintojamme. Ensin aivoihimme saapuu jokin merkki tai vihje (cue), joka herättää halun tehdä jotakin eli mieliteon (craving). Jos halu on voimakas ja meillä on tilaisuus toimia – tai luomme sellaisen itsellemme – sitä seuraa toiminta eli reaktio (response). Sen jälkeen tulee palkinto eli syy, jonka vuoksi ylipäätään halusimme toimia (reward).
Jostain syystä aina kun minun tekee mieli kahvia, kahvikone tarvitsee vaikka mitä: lisää vettä, lisää papuja, vedensuodattimen vaihdon tai kahvijäämien puhdistuksen. Koska kahvinhimoni on voimakas, olen valmis kestämään jopa kahvikoneen 15-minuuttisen puhdistusohjelman. Ensimmäinen kulaus vahvaa cappuccinoa pehmeän maitovaahdon kera saa unohtamaan kaikki aiemmat kärsimykset. Pienestä kofeiinipotkusta aivoissa on tullut tarve.
Kuulostaa vähän narkomaanilta, vai mitä? Samaan aikaan toisaalla joku herää kädet täristen ja voi pahoin (vihje). Hän haluaa, etteivät kädet enää tärisisi eikä olo olisi kurja, vaan tuntuisi hyvältä (mieliteko). Onneksi hän tietää, miten päästä taas onnelliseksi. Täytyy varastaa vanhatädin hopearintaneula tai ystävän läppäri, viedä saalis panttilainaamoon, antaa rahat tutulle diilerille ja painaa sitten kulman takana ruisku suoneen (reaktio), jolloin hyvä olo leviää koko kehoon (palkinto).
Siinä mielessä olemme kaikki vähän narkomaaneja: kaikkea, mitä haluamme tehdä, ohjaa sama sykli. Olipa kyse syömisestä ja juomisesta, seksistä, television katselusta tai Instagram-syötteen selaamisesta peukaloilla. Luonnollisesti luetteloon kuuluvat myös kulttuuri- ja liikuntaharrastukset, kuten lukeminen, teatterissa käyminen ja treenaaminen.
Treenaamisessa on kuitenkin yksi suuri ero. En tunne ketään, joka tuntisi jonkun, joka olisi treenin jälkeen katunut sitä, että tuli treenattua. Toisaalta en juuri tunne ketään, joka tuntisi jonkun, jolta treenaaminen ei vaatisi lainkaan ponnistelua. Ponnistelu on valitettavasti epämiellyttävää. Ennen treeneihin lähtöä mielessämme onkin jatkuva makkaranpunnitus.
Kuka vielä muistaa neuvostoajan kauppojen vaa’at? Kun pitkän jonotuksen jälkeen pääsi viimein pyytämään 300 g Doktor-makkaraa, myyjä heitti vaa’an toiselle puolelle kaksi mustaa punnusta – 100 ja 200 g – ja leikkasi toiselle puolelle sopivan palan makkaratangosta. Jos myyjä oli ammattilainen, pala osui heti jotakuinkin oikeaan painoon. Joskus makkaraa tuli vähän enemmänkin, ja jotta vaaka saatiin tasapainoon, toiselle puolelle piti lisätä pari pienempää punnusta. ”Saako olla 320 g?” oli varsin tavallinen kysymys, ja tietenkin 320 g sopi. Eihän makkaraa ollut kaupassa joka päivä. Myyjä saattoi sitten kääriä makkaran valkoiseen paperiin ja kirjoittaa kuulakärkikynällä kassanhoitajalle tiedoksi ”77 kopeekkaa”. Maaseutukaupassa, jossa sama myyjä hoiti myös kassan, hän siirsi tietenkin laskulaudalla vastaavan määrän kiekkoja.
Treenaamisen kanssa on sama juttu kuin makkaran. Ladomme vaa’alle punnuksiksi oman epämukavan olomme (ulkona sataa!), ”Sinkkuelämää”-sarjan uusintajakson katsomatta jäämisestä menetetyn nautinnon sekä ajatuksen huomisen kipeistä pohkeista. Sinne on väistämättä asetettava myös perheelle varattu aika ja muut mieluisat harrastukset. Jos punnuksia kertyy enemmän kuin makkaranpalaa, treeni jää jälleen kerran tekemättä.
Marraskuussa 2017 teimme yhdessä personal trainer Britta Alepin ja SportID:n silloisen markkinointipäällikön Kristjan Kimmelin kanssa pienen kyselytutkimuksen SportID:n käyttäjille. Heitä oli tuolloin hieman yli 32 000 (nykyään Stebbyllä käyttäjiä on neljä kertaa enemmän). Tulosten mukaan 98 % 2700 vastaajasta arvosti liikunnallista elämäntapaa. Kaikista vastaajista 66 % totesi, ettei valitettavasti ollut omasta mielestään riittävän aktiivinen. Kaikista vastaajista 88 % sanoi harrastavansa enemmän liikuntaa, jos se olisi mahdollista. Pyysimme ihmisiä myös luettelemaan, mitä esteitä heidän tiellään sillä hetkellä oli. Yli puolet mainitsi suurimmaksi ongelmakseen ajanpuutteen. Emme tarjonneet sitä valmiina vastausvaihtoehtona, vaan heidän omat sormensa naputtelivat Google-lomakkeen kenttään nuo kolme maagista kirjainta: A-E-G.
On selvää, ettei kyse oikeasti ole ajanpuutteesta vaan priorisoinnista. Barack Obama pystyi Yhdysvaltain presidenttinä treenaamaan 45 minuuttia joka päivä. Minun on melko vaikea kuvitella, että satunnaiseen kyselyymme pienessä Viro-nimisessä Euroopan maassa olisi sattunut vastaamaan 1500 ihmistä, joilla on elämässään enemmän ja tärkeämpää tekemistä, joten heidän aikataulunsa on vielä Barack Obamankin aikataulua tiukempi eikä treenaamiselle yksinkertaisesti jää aikaa.
Palataan makkaran punnitsemiseen. Martin Helme on sanonut taistelevansa sen puolesta, että nappaisi hallituskoalition sisäisissä neuvotteluissa itselleen pisimmän makkaran – emmehän mekään voi jäädä huonommiksi. Tehtävänämme on nyt keksiä, miten vaa’alle saadaan enemmän makkaraa kuin vastakkaiselle puolelle mustia punnuksia.
Tämä kirjoitus on ensimmäinen luku Marti Soosaaren kirjoittamasta e-kirjasta nimeltä ”Uusi alku”. Seuraavat luvut voi varmasti myöhemmin lukea myös tästä blogista, mutta jos et malta odottaa niitä, voit ladata e-kirjan TÄSTÄ
